torstai 31. joulukuuta 2015

Isä



Ilo sun silmissä ennen lähtemistä, sä oot kesäihminen, mä vasta lapsi. Ensin sut valtaa levottomuus, kireys kuuluu sun äänessä. Sä haluat pois täältä, jonnekin muualle, jotain enemmän. Mä näen, kuinka sä mietit, tässäkö tää oli. Jäit tähän vankilaan, jossa on loputtomasti lapsia, laskuja, kaurapuuroa, jouluja joulujen perään, tylsää harmaata arkea. Levottomuutta seuraa jännitys, odotus. Se on se ilo sun silmissä. Hetkeksi heräät eloon, naurat, leikit meidän lasten kanssa. Ja sitten sä lähdet. Se tapahtuu kerta toisensa jälkeen, palaat häveten, joskus vasten tahtoasi. Nukut, oksennat. Yrität olla kiltti meille lapsille. Hetken on hiljaista, ja sitten sut valtaa taas levottomuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti