maanantai 14. joulukuuta 2015

Mars-patukka



Mars-patukka. Se hohtaa edessäni kuin lahja enkeleiltä. Olen jännittynyt, mutta samalla uhmakas. Tänään teen sen, syön lempisuklaapatukkani. En ole syönyt sellaista aikoihin, kuten en mitään muutakaan. Paperi rapisee ihanasti käsissäni ja suuni kostuu kuin Pavlonin koiralla. Sitten kuulen avaimen kääntyvän lukossa. Ei, ei helvetti! ”Moi, rakas! Mä pääsinkin tänään vähän aiemmin…” Työnnän Marsin sohvatyynyn alle ja älytön raivo valtaa minut. ”No oisit ees voinut ilmoittaa, että tuut aiemmin!” Mies seisoo eteisessä hämillään ja pyytää anteeksi. Tilanne äityy äkkiä riidaksi, sillä en hillitse itseäni ollenkaan. Hetken kuluttua mies jo vetää kenkiä takaisin jalkaansa, poistuu ovesta ja paiskaa sen kiinni perässään. Tunnen samanaikaisesti suunnatonta riemua, surua ja häpeää. Ennen tuo mies oli minulle kaikki kaikessa. Nyt tärkeintä on, että saan syödä Mars-patukkani rauhassa.

2 kommenttia:

  1. Siis tää oli nii hyvä! :D repeilin itsekseni tätä Mars-patukka juttua lukiessani, koska se kuvastaa täysin minua! :'D
    Inga Aurora

    VastaaPoista