lauantai 12. maaliskuuta 2016

Vaivatonta



Olen viime aikoina tavannut uusia ihmisiä, löytänyt itseni yllättävistä tilanteista, lähtenyt mukaan sen kummemmin miettimättä. Kaikki on ollut jotenkin vaivatonta. Jaettu teepussi lauluntekijäkaverin kanssa, juuri sopivasti saapuvat bussit ja ratikat, vahingossa mukaan napatut ja myöhemmin tarpeellisiksi havaitut Tarot-kortit. Ajatuksen tasolla olleet toiveet ovat käyneet toteen, elämä on tuntunut hetkittäin taikamaalta. Kaikki nämä hyvät sattumat ja ihmiset ovat saaneet minut tarkastelemaan myös niitä asioita, jotka eivät elämässäni suju, jotka tuntuvat epämääräisen tahmeilta. Jotka ovat pelkkää väljähtynyttä yritystä olla jotain; ystäviä, osa turhalta tuntuvaa projektia, toisinto entisestä itsestään. On hassua, miten sitä kohteliaisuudesta, tottumuksesta tai pelostakin jatkaa eteenpäin, vaikka loppupeleissä käteen ei jää muuta kuin kulutettua aikaa. Ei jää plussia, ei ehkä miinuksiakaan. Ei jää oikeastaan mitään. Samanaikaisesti maailma olisi pullollaan vaivattomuutta, oikeita asioita, ihmisiä, tilanteita ja paikkoja. Niitä, joissa tuntee heti olevansa perillä. Miksi sinä teet jotakin tänään, huomenna tai ensi viikolla? Ajaako sinua eteenpäin sisäinen motivaatio vai ulkoiset tekijät?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti