tiistai 19. heinäkuuta 2016

Olla



Levitän viltin nurmelle ja riisuudun alusvaatteisilleni. Jätän vihon ja kynän kassiin, haluan sittenkin vain olla. Annan auringon helliä ihoa, se piirtää kesakoita kasvoilleni tottunein ottein. Juon aamiaista ikuisuuden vanhasta retkimukista, se ajaa asiansa edelleen. Painan napit korviini ja käyn selälleni makaamaan. Kaikki on täydellistä, Jamiroquain Virtual Insanity, omat käteni vasten sinistä taivasta ja valkoisia pilviä. Puhelin piippaa, ystävä tuskailee sohvalla löhöämistään. Vastaan laiskottelun ruokkivan luovuutta. ”Onks toi joku oikee sanonta vai sun keksimä?” ystäväni kysyy. ”Just keksin, mutta totta se on. Tutkittu juttu”, vastaan. ”Voin siis hyvällä omalla tunnolla laiskotella?” ”Voit.” Joskus tekemättömyys on parasta tekemistä, oman olemisensa suloisuudesta nauttiminen päivän tärkein askare. Joskus ihmisen on hyvä vain olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti