tiistai 27. syyskuuta 2016

Jerome



Pulla on jättimäinen ja kanelinen, kahvila melko tyhjillään ja hiljainen. Mietin sanoituksista saamaani hyvää palautetta, se lämmitti mieltä, erityisesti tänään. Tiskillä mies tilaa kahvia ja leivosta ja huikkailee ”bon appétit” suuntaani. Hymyilen. Ehkä hymystä rohkaistuneena mies tulee luokseni ja tiedustelee, puhunko ranskaa. ”Un peu”, vastaan ja kelailen epätoivoisena mahdollisesti käyttökelpoisia ilmauksia. Mies istuu alas ja takelleltuamme hetken vaihdamme englantiin. Se toimii paremmin kuin hapuileva ranskani. Pian mies tarttuu minua kädestä ja kysyy intonaatiota käyttäen: ”You wanna know the secret of life?” Yes, oui, oui, nyökkäilen. Miehen silmät loistavat ja kädet viuhuvat. Anna hänen puhua, en keskeytä tai lisää mitään. Hymyilen mielessäni, ehkä oikeastikin. Illan hämärryttyä vilkaisen kelloa, kiitän seurasta ja nousen lähteäkseni. Jerome tarttuu minua jälleen kädestä ja sanoo: ”Next time we meet be more happy Piitu.” ”I’ll try”, vastaan ja annan syysillan viileyden nielaista itseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti