torstai 27. lokakuuta 2016

Nainen



Pehmeys on muuttanut minuun, tai kai se on vain kuoriutunut esiin. Se piirtää kevyet rajat ja kutsuu sisään. Se ei rakenna ympärille läpipääsemätöntä muuria, mutta osaa sulkea oven. Se tietää olla lähtemättä mukaan, kun toinen kertoo itsestään surullisen vitsin. Se osaa kuunnella ja koskettaa. Jos ryhdyn liian kovaksi, pehmeys tulee uniin muistuttamaan. Se maalaa päivän aikana koetun tunteen uusiin maisemiin ja herätessäni muistan, millainen minun on hyvä olla. Pehmeä kestää kovaa paremmin pudotessaan, joustaa juuri oikeista paikoista. Ei hajoa pirstaleiksi, vaan säilyy entisellään, yhtä pudotusta rikkaampana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti