sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Väärä ajatus



Poika on nuori, nätti kuin veistos. Hän hymyilee harvakseltaan, mutta on tänään puheliaampi kuin yleensä. En osaa päättää, luenko poikaa kuin avointa kirjaa vai olenko täysin tietämätön hänen mielenliikkeistään. Hän on skarppi, humalassakin. Pidän siitä. Tyttöystävästään puhuessaan lämpö läikehtii hänen silmissään. Kuinka suloista, mietin. Lämpö haihtuu kuitenkin nopeasti pojan äänensävyn muuttuessa: ”Mä en oo koskaan kertonu tätä kellekään…” hän aloittaa. Jakamisen riemu on käsinkosketeltavaa. Poika kertoo vääristä ajatuksista, asioista, joita ei saisi ajatella. Ja kuinka niistä kuitenkin saisi tehtyä hyvän biisin, jos ne toteutuisivat. Mutta sitä hän ei toivo, ei missään nimessä… mutta biisistä tulisi kuitenkin hyvä. Hymyilen, itselläni on ollut samankaltaisia mietteitä. Pidän pojan tavasta olla, se on omanlaisensa. Meissä on jotakin todella samaa ja sitten kuitenkaan ei. En osaa päättää, luenko poikaa kuin avointa kirjaa vai olenko täysin tietämätön hänen mielenliikkeistään, ja se on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti