torstai 3. marraskuuta 2016

Punainen jaspis



Ikkunasta kajastaa valoa. Huoneen ilma on kirpeä, se tuntuu nenänpäässä. Kaivan kasvot esiin peiton alta. Pussilakana tuntuu aavistuksen karhealta sileää poskea vasten, samoin tyynyliina. Sinä sanoit vähän aikaa sitten pitäväsi peiton tuoksusta lauantaiaamuna. Hieron kasvojani tyynyyn, painan peittoa nenälle. Ne eivät tuoksu miltään. Korkeintaan puhtaalta, mutta eivät pesuaineelta. Hyvin nukuttu yö tuntuu luissa ja ytimissä, kevyinä näppäilyinä polvi- ja kyynärtaipeissa. ”Kiitos”, mumisen lakanoihin. Ohikiitävän hetken ajan mietin, saako tällaista tyytyväisyyttä tunteakaan. Hylkään epäilykseni ja annan mielihyvän läikehtiä rinnassa, vatsalla, korvalehdissä, koko kehossa. Tyynyn alla on piilossa punainen jaspis, hamuan sen käteeni ja suukotan sitä. ”Kiitos”, sanon vielä toistamiseen, tällä kertaa kuuluvammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti