maanantai 17. huhtikuuta 2017

Aina mun piti ennen – aina mun pitää nyt


Tuuli, 26, sosionomi:

 Aina mun piti selvitä, onnistua, sietää, pärjätä. Sanoa mä oon mä, sä oot sä, eri ihminen. Aina mun piti olla vahva ja rohkea, koska muut ei. Piti loputtomasti saavuttaa ja selvitä, kunnes hiljalleen tipahdin.

Mun piti tehdä itsestäni tunteeton. Piti olla vahvin, rohkein, ahkerin, kovin. Piti pärjätä, koska muut ei. Mun piti jättää mukava ja hyvä. Aina piti vahingossakin tulleesta nautinnosta, kaikesta hyvästä, tulla myös rangaistus. Aina piti saada aikaan eniten, pyytää vähiten. Aina piti vähentää musta itsestäni, jotta olisin elämässä mukana kuin vahingossa, huomaamatta. Pienimpänä painolastina.

Pian mun piti olla nukkumatta, polttaa suu, tehdä reikiä raajoihin. Piti rankaista itseäni siitä, mitä olin ja tein. Päivän ravinnossa oli 200 kaloria. Silloin pystyin olemaan. Silloin helpotti olo itseni kanssa. Muut sanoivat, etten selviä. Että kuolen. Ettei musta ole pääsemään irti. Sitten, siitä lähtien joka päivä, jatkuvasti, piti aina valita toisin. 


Aina piti mennä sitä kohti, mikä pelottaa, mikä tuo ahdistuksen ja elää siinä. Aina piti pelätä kuolemaa ja silti syleillä sitä, syödä kuvitteellisia lasinsirpaleita, hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Aina mun piti tehdä toisin kuin mieleni sanoi. Iltaisin kuolema kuiski olalta, haluanko mennä sen mukaan. Kuolema tuntui helpottavalta, hyvältä ja pelastavalta, mutta se olisi ollut liian helpottavaa.

~ ~ ~ ~ ~

Reilut pari vuotta terveenä, sairaudesta parantuneena, oireettomana. Ihan tavallisena ihmisenä. Toipuneena tuosta ajanjaksosta, mutta en sen aikaisesta itsestäni. Koska aika kulkee omaa tahtiaan, vuosi vaihtuu vain kerran vuodessa. Ihminen itse kykenee vain tiettyyn määrään muutosta kerrallaan, loput hoitaa aika, elämä, sattumat ja tapahtumat. Mitä ikinä tuleekin vastaan.

Ja nyt; aina mun pitää muistaa, etten koskaan voi toimia sen äänen mukaan. Mun pitää muistaa, etten saa muuttaa toimintaani vaikuttaakseni ulkonäkööni ja kehooni. En voi koskaan laihduttaa, rajoittaa, skipata, suunnitella tai päättää etukäteen valmiiksi. Aina mun pitää muistaa, kuka oon ja miksi ja mitä se vaatii, että pystyn olemaan. Aina mun pitää kuunnella, olla herkkänä ja tuntea. Aina mun pitää olla vain minä. Se on kamalaa ja se on ihanaa.

1 kommentti:

  1. Kukaan muu ei laadi meille niin paljon noita pitää-listoja kuin me itse. Oppisikin olemaan armollinen itselleen. Olla vain minä, se on ihanaa. Voisiko sen paremmin ilmaista? Hyvää kevään jatkoa Tuuli ja Piitu

    VastaaPoista