torstai 18. toukokuuta 2017

Sädekehä


Mä mainitsen sut taas, mutta näiden seinien sisällä se ei haittaa. Näiden seinien sisällä ei ole oikeata tai väärää, hyvää tai huonoa. On vain asioita ja ihmisiä, on vain rakkautta. ”Te taisitte koskettaa toisianne jotenkin tosi syvästi?” nainen sanoo kysyvästi, ja jatkaa sitten ”Tunnistatko sä mitään itsestäsi hänessä? Muuta kuin sen epävarmuuden?” Mietin hetken ja totean, etten oikeastaan. ”Hm… No entä mikä susta on hänessä hyvää?” nainen kysyy ja katsoo mua keskittyen. 

En mä oikein tiedä, aloitan. Se vaan hohtaa sellasta valoa ja hyvää. Se on semmonen tyyppi, jolle ei tahdo mitään pahaa. Mä toivon sille vaan parasta. Jotenkin se on niin puhdas ja aito, musiikki on sille tärkeetä. Se silleen elää siitä…

Naisen silmät näyttävät kostuvan.

…ja vaikka musta tuntuu, että se on tosi kesken ja vaiheessa, niin silti se on jotenkin sinut itsensä kanssa. Se vaan silleen on, ei esitä mitään. Sanoinko mä jo siitä valosta…?

Kyllä, nainen todella itkee.

Siinä on vaan sellanen valo ja hyvyys siinä ihmisessä… Ja se on silleen herkkä. Ja pohtiva…

”Hei, miks sä itket? Muakin alkaa itkettää”, keskeytän kuvailuni ja hamuan pöydältä nenäliinaa. Nainenkin tarttuu Nessu-pakkaukseen ja hetken päästä niistää. ”Tuo, miten sä kuvailet häntä… mä näen kaikki nämä piirteet sinussa. Ehkä te olette tunnistaneet toisissanne jotain sellaista, mitä ette itsessänne näe. Ehkä juuri se on koskettanut niin syvästi, vaikka kohtaaminen on ollut lyhyt. Me ihmiset peilataan itseämme toisista. Joskus voi olla todella haastavaa tunnistaa toisessa sellaisia piirteitä, joita ei itsessään ole valmis tai kykeneväinen näkemään.”

Niin, siinä oli kyllä jotain tosi kaunista…

”Jotkut ihmiset hohtaa sellaista valoa, kuten sanoit. Joillakin on vähän niin kuin sellainen sädekehä ympärillään. Mä en hänestä tiedä, kun en ole häntä tavannut, mutta sinut tiedän”, nainen hymyilee. Musta tuntuu hassulta. Jatkamme aiheesta vielä hetken, sitten puhumme muuta. Lähtiessäni rutistan naista lujasti. Olo on kevyt, kun suljen oven takanani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti